Kirjoittanut Tiina Suomi, kuvat Markku Könkkölä
Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry. on etsinyt kauniita luontokohteita Keski-Suomen maakunnan alueelta järjestämällä vuosina 1993-98 yhteensä kuusi (6) luontoaiheista kilpailua: Kaunein lähde, Suurin haapa, Kaunein suppa, Kaunein luonnontilainen hiekkaranta, Kaunein metsäpolku ja Rumin hiekkakuoppa. Ensimmäisen kilpailun järjestelyissä oli mukana myös Keski-Suomen Nuorisoseurain Liitto ry.
Luontokilpailujen tavoitteena on ollut lähinnä herättää ihmisiä kiinnittämään huomiota luonnon kauneuteen ja samalla kerätä tietoa mahdollisimman luonnontilaisina säilyneistä luontokohteista. Viimeisimmän kilpailun aiheena oli kuitenkin "rumin sorakuoppa". Ajatuksena oli saada ihmiset huomaamaan ympäristöä ja maisemaa pilaavia kohteita ja miettimään toimenpiteitä elinympäristön suojelemiseksi.
Jyväskylän yliopiston museon luonnontieteellinen osasto haluaa palkita Kankarisvedellä Jämsänkoskella sijaitsevan kulttuurihistorialtaankin arvokkaan Rasuaniemen säilyttämisen luonnontilaisena. Palkinnoksi Hietalahden perikunta saa oheisen vedoksen yhdeltä monista Rasuanniemen hiekkarantaisista poukamista.
Kuvat ovat myytävänä.
Lähde syntyy paikalle, jossa pohjavesi purkautuu maanpinnan ylimpiin kerroksiin. Luonnontilainen lähde voi olla joko pienehkö kylmä vesiallas, mäenrinteessä vettä tihkuva pinta, sammaleen alle peittyvä tai järven pohjassa piileskelevä. Useiden lähteiden vaikutusaluetta kutsutaan lähteiköksi.
Keski-Suomen kauneimmaksi lähteeksi valittiin Toivakan Haukanmaalla sijaitseva Ruostesuon lähteikkö. Ruostesuon kaltaiset tihkuvapintaiset lähteiköt ovat lajistoltaan rikkaampia kuin allasmaiset selvärajaiset lähteet.
Moni lähde on tuhoutunut metsäojituksen tai rakentamisen yhteydessä. Joskus lähteiden ympäristöä tarpeettomasti siistitään ja rakennetaan vedensaannin helpottamiseksi.
Laukaan Lankamaalla sijaitseva Lähdesuo on Keski-Suomessa harvinainen lähteinen suo, jossa esiintyy ravinteisuutta vaativaa ja harvinaista kasvilajistoa. Keski-Suomen lähteisille soille ominaiseen tapaan Lähdesuo on eräänlainen rinnesuo.
Lähdevesi sisältää paljon maaperästä liuenneita ravinteita. Runsasvetisten lähteiden vesi on läpi vuoden lähes tasalämpöistä. Läpi vuoden sulina pysyvinä elinympäristöinä lähteet ja niiden lähiympäristöt ovat monen erikoisen kasvilajin kasvupaikkoja.
Laukaan Viitalankylän voimakkaasti pulppuavaa Hallalähdettä ympäröivään notkoon on muodostunut rehevä lähdekorpi.
Eteläisen Suomen lähdepaikoilta voi löytää pohjoisia, kylmään sopeutuneita lajeja. Vastaavasti muutoin maamme eteläosissa esiintyvät, maaperän jäätymistä kestämättömät kasvilajit voivat lähteiköissä elää tavanomaista esiintymisaluettaan selvästi pohjoisempana.
Vitriinissä: Lippi eli taitellusta tuohisuikaleesta tehty lähdeveden juoma-astia. Lainannut Käsi- ja taideteollisuuskeskus Aivia.
Haapa on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä puulaji. Nisäkkäistä haapaa ravintonaan käyttävät niin hirvet, jänikset kuin majavatkin. Haavan kuorella, puuaineksessa ja lehdillä tiedetään elävän noin 300 hyönteislajia. Haavan kaarna soveltuu happamuutensa ja sitkeytensä ansiosta usean jäkälälajin kasvualustaksi. Monet kääpälajit ovat vain lahonneiden haapojen rungoilla esiintyviä. Haavanpunikkitatti on monille sienestäjille tuttu haavan kanssa symbioosissa elävä sieni.
Suurin haapa löytyi Laukaan Lankamaalta. Voittajan ympärysmitta rinnan korkeudelta on 413 senttimetriä, mikä oikeuttaa Suomen tilastoissa neljänteen sijaan. Puun haarautumiskohdassa kasvaa kansallispuumme pihlaja. Haavan haarautuminen on hyvin yleistä. Se johtuu tavallisesti latvan vaurioitumisesta, minkä seurauksena tilalle kasvaa kaksi tai jopa useampia latvoja.
Kymmenet uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia joko osittain tai kokonaan lahonneista haavoista. Monet lajit, kuten haapariippusammal, vaativat elinympäristöltään lisäksi sopivaa kosteutta, joten hakkuuaukkojen keskelle jätetyt haavat ovat niiden kannalta hyödyttömiä. Tikat kaivertavat haavan pehmeään puuainekseen pesäkolonsa, jotka ovat myös liito-oravan suosiossa. Haavan lehdet ja silmut ovat liito-oravan tärkeää ravintoa.
Kansanlääkinnässä nuorista haavan juurista ja silmuista tehtyä keitettä on käytetty verta puhdistavana rohdoksena ja reumatismin lääkkeenä. Haavasta tehtyjen yrttivalmisteiden mainitaan olevan vaikutukseltaan bakteereja tuhoavia, tulehduksia estäviä ja kuumetta alentavia.
Vitriinissä: Haapaperhonen ja kovakuoriaisiin kuuluva runkohaapsanen käyttävät haapaa ravinnokseen. Suomessa haavan kuorta, puuainesta tai lehtiä ravintonaan käyttää kaiken kaikkiaan noin 300 hyönteislajia.
Vitriinissä: Haapa sopii hyvin tulitikkuteollisuuden raaka-aineeksi. Suomalaisten tulitikkujen valmistus kuitenkin päättyi, kun viimeinenkin tulitikkutehdas, Vaajakoskella toiminut Finn-Match Oy, lopetti toimintansa. Nykyisin tulitikkuja tuodaan Suomeen mm. Ruotsista ja Japanista. Lainanneet Hillevi Kotiranta ja Kirsti Äijänen.
Vitriinissä: Haavasta tehtyjä hammastikkuja. Valmistaja Finn-Match Oy. Lainannut Kirsti Äijänen.
Supat ovat syntyneet jääkauden seurauksena. Tuolloin vesi ja jää kuljettivat mukanaan isoja jäälohkareita, jotka hautautuivat niin ikään jääkauden muodostaman maa-aineksen sisälle. Ilmasto alkoi noin 10 000 vuotta sitten lämmetä ja jäälohkareet sulivat. Lohkareiden sulaessa syntyi jyrkkärinteisiä harjukuoppia eli suppia. Elinympäristöinä supat voivat olla joko karuja tai reheviä.
Suppakilpailussa valittiin erikseen suppalampi ja kuiva suppa. Suppalampien voittaja oli Laukaan Lankamaan Köykkälampi. Lampi on kirkasvetinen, halkaisijaltaan yli 100 metriä. Lampeen rajoittuvaa talousmetsää ei ole hakattu viime aikoina. Supan läheltä tosin löytyy aurattu hakkuuaukko.
Supat saattavat ulottua pohjaveden pinnan alapuolelle, jolloin suppa on soistunut tai siellä on pieni lampi. Rehevien suppien runsaslajisuus on seurausta sekä paikan lähteisyydestä, mikä tasaa ääreviä lämpötiloja, että lähdeveden sisältämistä ravinteista.
Kuivien suppien parhaaksi valittiin Pihtiputaan Varisvuoren Kattilanvirransuppa. Leveyttä supalla on noin 40 metriä ja pituutta 130 metriä. Kilpailuun ilmoitetuista supista tämä on parhaiten säilynyt luonnontilaisena. Supan ympäristössä on muutakin suojelemisen arvoista; vanhaa metsää maapuineen ja keloineen, uhanalaisia kasveja ja yli kymmenmetrinen pylväskataja.
Karujen suppien eliölajisto on vähäinen etenkin kuopan pohjalla, jonne kylmimmät ilmamassat valuvat.
Järviemme nykyinen rantaviiva on muotoutunut tuhansien vuosien kuluessa. Suomen maaperä vapautui paksun jääkerroksen alta viimeisimmän jääkauden loputtua noin 10 000 vuotta sitten. Sen seurauksena yhä tapahtuva maankohoaminen siirtää järvien rantaviivaa vähitellen.
Rakentamaton luonnontilainen ranta on harvinainen poikkeus usein liian tiheästi kesämökitettyjen rantojemme joukossa.
Kauneimmaksi luonnontilaiseksi hiekkarannaksi valittiin Jämsänkosken Rasuanniemi, jossa on useita erillisiä hiekkarantaisia poukamia. Niemi on viimeisimmän jääkauden seurauksena jään ja veden kuljettamista aineksista syntynyt harju. Rasuanniemi sijaitsee 10 kilometriä pitkän, kalaisan Kankarisveden äärellä.
Rasuan rantamaisema on myös kulttuurihistoriallisesti arvokas, sillä Eliel Saarisen kerrotaan soudelleen samoilla vesillä etsiessään innoitusta vuoden 1909 setelirahojen kuvitukseen. Tästä on saanut nimensä "Wanhan Witosen melontareitti", joka kulkee Rasuanniemen ohitse Petäjävedeltä Jämsänkoskelle.
Keuruun Liesjärven Paloranta jäi kilpailussa vaille palkintoa. Muutoin kauniin rantamaiseman arvoa vähensivät rannan tuntumaan ulottuvat hakkuuaukeat.
Vitriinissä: Vuoden 1909 setelirahojen kuvituksen on suunnitellut Eliel Saarinen. Viiden markan setelistä saattaa löytää samankaltaisia maisemia kuin Kankarisvedeltä, jossa E. Saarisen kerrotaan soudelleen rahojen kuvitusta suunnitellessaan.
"Mutta selkosien kulkukeinoja olivat metsäpolut, joita myöten taivallettiin veden ääreltä toiselle. Suot joko kierrettiin kankaita kapsutellen taikka oiustettiin suoraan yli pitkospuita myöten, suurimmat vaarat kierrettiin pysytellen laitamilla, korvet halkaistiin, purojen poikki päästiin porraspuita myöten. Toiset polut olivat jo ylimuistoisina aikoina syntyneet jo silloin kun ensimmäiset eläjät puskeutuivat perukoille." (Samuli Paulaharju Kainuun mailla taivaltamistaan kulkureiteistä)
Polkukilpailun voittajaksi valittiin Äänekosken Sikaniemen kankaalla oleva polku, joka kulkee Rasinmäestä Lypsylän kautta Pirttilahdessa olevaan venevalkamaan. Metsäpolku on muodostunut tiettävästi silloin, kun seudulla aloitettiin pysyvä peltoviljely. Polun varrella oleva lähde tarjoaa virkistystä janoiselle taivaltajalle ja sen varrella kasvaa sienien aatelistoa; keltavahveroita.
Metsäpolut ovat merkittävä osa kulttuuriperintöämme, joiden säilyminen tulee turvata. Helpoiten tämä voidaan toteuttaa taivaltamalla polkuja pitkin ja estämällä metsätöiden ja teiden rakentamisen aiheuttamien vaurioiden syntyminen.
Laukaan Peurunkajärven rannalla sijaitsevan Riikolanniemen metsäpolku on käytön vähäisyyden vuoksi hiljalleen kasvamassa umpeen.
Metsäpolkujen merkitys nykyihmisen kulkureitteinä on vähentynyt. Autolla pääsee nopeasti ja helposti liikkumaan paikasta toiseen tiheää metsäautotieverkkoa pitkin. Toinen syy metsäpolkujen vähentymiseen ja umpeenkasvuun on metsätalous. Hakkuutähteet tai metsämaan muokkaus estävät polulla kulkemisen ja polun käyttö hankaloituu ja vähenee.
Leivonmäellä Rutajärven rannalla, Joutsniemessä oleva polku kulkee jyrkkäreunaisen harjun laella mäntyjen lomassa.
Haja-asutusalueella metsäpolku on kätevä tapa oikaista lähimpään naapuriin. Asutuskeskusten läheisyydessä sijaitsevat polut ovat ulkoilijoiden suosiossa. Tutulta polulta on myös helppo poiketa metsään vaikkapa marja- tai sieniretkelle.
Sorakuoppia alkoi laajemmassa mittakaavassa muodostua suomalaiseen harjumaisemaan 1950-luvulta alkaen. Harjut ovat sen sijaan syntyneet noin 10 000 vuotta sitten jääkauden loppuvaiheessa veden ja jään kuljettamista aineksista. Pohjaveden muodostumisalueina harjut ovat ensiarvoisen tärkeitä. Noin 3,5 miljoonaa suomalaista käyttää pohjavettä juomavetenään.
Kovatasoisen sorakuoppakisan rumimmaksi valittiin Saarijärveltä noin 15 kilometriä Kalmariin päin Kokkolan tietä, heti Julmien lampien jälkeen alkava laaja soranottoalue, joka on osittain vielä käytössä. Sorakuoppaa "kaunistamaan" on jätetty soranotossa käytettyjä, sittemmin ruostuneita koneita. Laitteiden akut ja öljysäiliöt ovat vuotaneet maahan. Aivan soranottoalueen läheisyydessä on pari lampea.
Vesilain 19 §: "Älköön kukaan...ryhtykö...lian, jätteen, nesteen, kaasun, puunkuorien tai muun sellaisen aineen päästäminen vesistöön siten, että tästä joko välittömästi tai sen jatkuessa aiheutuu haitallista vesistön madaltumista, veden laadun vahingollista muuttumista, ilmeistä vahinkoa kalakannalle, ympäristön viihtyisyyden melkoista vähentymistä, vaaraa terveydelle taikka muu niihin verrattava yksityisen tai yleisen edun loukkaus."
Tikkakosken Tikka-Mannilassa, Laukaan tienhaarassa sijaitsee laaja soranottoalue, josta osaa käytetään edelleen. Käytöstä poistetuilla alueilla harrastetaan muun muassa tarkkuusammuntaa ja autojen romuttamista. Ankeista maisemista huolimatta sorakuopan rinteessä elää törmäpääsky-yhdyskunta.
Maa-aineslain 3 §: "Tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista taikka huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa."
Yksi rumimmista kilpailuehdokkaista sijaitsee Jyväskylän maalaiskunnassa Leppälahdessa kahden järven välisellä harjulla. Yhdistetyltä sorakuopalta ja kalliolouhokselta löytyi ongelmajätteitä, metalliromua ja autonrenkaita. Paikoitellen kuoppaa oli kaivettu sen verran syvältä, että ilmeisesti pohjavesi oli tullut näkyviin. Ainakin kalliolouhos oli vielä käytössä.
Pohjaveden likaantumisvaara on suuri etenkin hiekka- ja soramailla, jotka läpäisevät hyvin sekä vettä että lika-aineita. Laajojen harjualueiden soranotto vaikuttaa ympäröivien pienvesistöjen laatuun, mikä on maa-aineslain vastaista. Tilannetta pahentaa se, että osittain tai kokonaan käytöstä poistettujen sorakuoppien suosittu jälkikäyttömuoto on laiton, yksityinen kaatopaikka.