Näyttely kertoo Jyväskylän ”viimeisen kyläkoulun” Kuokkalan Jokivarren koulun viimeisestä vuodesta.

Koulun historia on pitkä, yli sata vuotta. Koulu aloitti toimintansa 1897 Rauhalahden tuvassa. Pian tuon jälkeen Kuokkalan kartano lahjoitti tontin maalaiskunnalle koulua varten. Nyt kaupunki purkaa koulun ja paikalle rakennetaan jotain muuta.

Keväällä 2005 vierailin koululla ja koin palanneeni omaan kouluaikaani. Kouluni oli erinäköinen, pienempi, opettajia vähemmän ja aikakin oli erilainen. Kuitenkin koulun tunnelmassa, yleisilmeessä, seinissä, vaatenaulakoissa, ja ylipäätään kaikessa oli paljon samaa.

Pian vierailun jälkeen luin lehdestä, että jo pitkään koulun lopettamiseen tähdännyt prosessi oli viety päätökseen: koulu lakkautettiin monien vastustuksesta huolimatta. Silloin sain idean tallentaa koulun viimeisen vuoden. Jokivarressa opettava ystäväpariskuntani lähti toteuttamaan projektia kanssani, ja he saivat koulun henkilökunnan sekä lasten vanhemmat innostumaan asiasta.

Syksyllä olinkin jo kameroineni seuraamassa opetusta. Kuvista näkyy, kuinka lapset ja henkilökunta tottuivat läsnäolooni tunneilla, ruokailuissa, välitunnin leikeissä ja muissa koulun tapahtumissa. Kuvamateriaalista (yli 6000 kuvaa) muodostuu dokumentti 2000-luvun ala-koululaisen lukuvuodesta.

En antanut kuville nimiä, koska jokainen koulua käynyt tietää mitä ne esittävät ja nimet olisivat vain turhaan kahlinneet katsojan omaa kokemusta.

Tuomo Kuitunen – koulun pitkäaikainen opettaja – kiteytti erittäin osuvasti tapahtuneen puheessaan koulun muistotilaisuudessa: ”Koulu lakkautetaan aikana, jolloin Suomi on varakkaampi kuin koskaan ja alueella on lapsia enemmän kuin koskaan.”

Koulun loppuessa luokkia oli kuusi ja oppilaita yhteensä toista sataa – koulu oli siis täydessä käytössä. Alueen rakentaminen vain kiihtyy lähivuosina, oppilaista ei olisi ollut puutetta. Tuskin kukaan säästölaskelmia tehnyt oli edes yrittänyt arvioida kuinka suuri merkitys esimerkiksi hyvällä ilmapiirillä koulutaipaleen alussa on ja mitkä ovat sen säästövaikutukset kun katsotaan ihmisten koko elämänkaarta.

Rahaa riitti sen sijaan samaan aikaan esimerkiksi Eskilstunan aukion kunnostamiseen lähes 300000€. Lakkauttamalla koulun koulutoimi ”säästi” kaupungin tilapalvelun perimän 100000€ vuosivuokran. Päättäjien arvomaailmassa siis tyhjäkin oli tärkeämpää kuin pienet koululaiset ja työpaikkaansa tyytyväiset ihmiset.

Kiitokset koulun henkilökunnalle, oppilaille ja heidän vanhemmille. Erityiskiitos Maija ja Tuomo Kuittuselle sekä rehtori Esa Saarelalle.

Markku Könkkölä
www.kuvaaja.fi